Kirjoittajalta jaanas2014

Kokemuksia koodauksen opettelusta Bomberbotilla

Kävimme 6. luokan kanssa Bomberbotin alkeiskurssin läpi. Lähtötaso oli, että oppilaat olivat aiempina vuosina tutustuneet koodaukseen jonkin verran mm. code.org tehtävillä. Osa oppilaista opiskeli koodausta ensimmäisen kerran peruskoulun aikana.

Bomberbotin Alkeet- osassa aloitettiin opettelemalla mitä ohjelmointi on. Sitten käytiin läpi ohjelmoinnin perusrakenteita: lause, ehtolause, silmukka, funktio ja muuttuja. Me kävimme Bomberbotin kaksi aihealuetta yhtenä päivänä läpi, ja tämä tuntui sopivalta tahdilta.

Kuva: tuntien sisällöt

Viimeisellä kerralla kerrattiin aiemmin opittujen rakenteiden käyttöä, ja paneuduttiin oma ohjelman suunnitteluun. Tämä tarkoitti Bomberbotissa oman tason suunnitelman tekemistä. Suunnitelmat eli omat tasot testattiin parin kanssa..

Ohjelman tekemiseen kuuluu koodauksen lisäksi suunnitelman laatiminen ja testaus. Nämä kaikki osa-alueet tuli käytyä läpi bomberbotin Alkeet- osassa.
Voin suositella Bomberbotia muillekin kuutosluokille. Tällaisella sisällöllä tulee opeteltua koodauksen perusteet (=perusrakenteet) ja jokainen tekee lopuksi myös oman graafisen ohjelman suunnitelman, jonka toimivuus testataan.
Eli OPS2016 tavoitteet 6. luokan osalta tulevat tässä minimissään täytettyä.

Innokkaimmat oppilaani tekivät myös Bomberbotin Jatko-osan tehtäviä omatoimisesti, joten nekin sopivat tasoltaan tämän ikäisille. Jatko-osaa voi mielestäni suositelle niille, jotka kiinnostuvat ohjelmoinnista Alkeet- osan jälkeen, koska jatkossa käsitellään edistyneempi koodauksen juttuja mm. debuggaus!

Annoin oppilaille arvosanat 2h x 5pv kurssin jälkeen. Arvostelu perustui ahkeruuteen eli tehtyjen tehtävien määrä kurssilla (sen näkee bomberbotista) ja lopputyöhön, joka oli oman tason suunnitelma ja ratkaisuehdotus. Keskiarvoksi tuli 7,5. Lisäämällä harjoittelua saisi keskiarvon helposti yli 8, koska monikaan ei tehtäviä tehnyt kotona.

Kokemuksena tästä jäi hyvä mieli!

Ohjelmoinnin perusteet, mitä ne on?

Ohjelmoinnin perusteet, mitä ne on?

Aloitin ohjelmoinnin opiskelun virallisesti 1997 (sitä ennen olin kokeillut itsekseni Qbasic- ja Excel- ohjelmointia). Ohjelmoinnin perusteet kurssi tarkoitti noihin aikoihin sitä, että alettiin opettajan johdolla kirjoittamaan C++ ohjelmaa, jonka avulla tietokone kirjoitti näytölle jotain. Tehtäväksi saatettiin antaa; ohjelma kysyy kaksi lukua ja ilmoittaa niiden yhteissumman näytöllä. Mitään koodia ei saanut kopioida mistään, vaan kaikki piti kirjoittaa itse. Ohjeet syntaksiin löytyi kirjasta tai ohjelman Help- toiminnosta.
Eipä jäänyt tuolloin mieleen, että olisi ohjelmoinnin perusrakenteista jotain puhuttu. C++ syntaxia jankattiin, että saatiin ohjelmat käännettyä ilman virheitä. Kävin nuoruuden innolla alkeis- ja jatkokursseja useista eri kielistä mm. C++, Delphi ja Java. Mitenkään keskeisessä roolissa ei kursseilla ollut ohjelmoinnin perustava ajatus: ”opettele käyttämään ohjelmoinnin perusrakenteita, niin opit käyttämään kaikkia tarvitsemiasi ohjelmointikieliä helposti”.

Työkokemus karttui. Huomasin aika pian, että ohjelmointikielestä toiseen siirtyminen onkin aika helppoa. Kaikista löytyy ensinnäkin ne perusrakenteet:

  • käskylause
  • ehtolause (=If, Then, Else)
  • muuttujat (char, string, array, integer jne.)
  • funktio
  • toistorakenteet (for, while)

Ja toisekseen löytyy paljon paljon muutakin yhteistä esim. stringin käsittelyn funktiot, ja array käsittelyn funktiot jotain mainitakseni. Jos olisin tämän jo alussa tiennyt, niin en takuulla olisi tuhlannut paukkuja useiden eri ohjelmointikielien alkeiskursseihin. Ei tarvitse yrittää ulkoa opiskella useiden eri kielten syntakseja, koska kyllä mm. Google niissä osaa neuvoa 😉

Omaksi onnekseni koitui se, että pääsin nopeasti alan töihin. Töihin päästyäni pystyin keskittymään siihen ohjelmointikieleen, joka oli työnantajan projekteissa työkaluna kulloinkin. Olen opettanut koodausta lapsille vuodesta 2014 lähtien ja oivaltanut, että ohjelmoinnin opiskelun voi aloittaa hauskasti ja helposti. Aloittelijoille (myös aikuisille) annankin vinkiksi, että opiskelkaa ohjelmoinnin perusrakenteet ensin helpossa graafisessa ympäristössä (esim. code.org, scratch, bomberbot), niin ymmärrätte miten pienistä palikoista ohjelmointi oikeastaan koostuu. Sen jälkeen on paljon helpompi syventyä johonkin oikeaan kieleen oli se sitten yliopistokurssien Java tai Python tai jotain muuta!

Bomberbot oppimisympäristö kokeilussa koodaustunneilla alakoulussa

Datasepän koodikoulu pääsi kokeilemaan Bomberbot- oppimisympäristöä Raudaskosken alakoulun 6. luokalaisten kassa. Tavoitteemme on nyt opiskella Bomberbotilla 5×2 oppituntia, ja tässä ajassa saavuttaa OPS2016 määrittelemät kriteerit 6-luokkalaisen ohjelmointiosaamiselle. Huomenna on jo kolmannet oppitunnit. Ensimmäiset kaksi kertaa ovat sujuneet ongelmitta – Bomberbot on toiminut hyvin. Ja koodiope voi tarkistaa tunnin jälkeen näppärästi mihin asti kukin on päässyt. Myös kotiläksyt on helppo tarkistaa.

Tästä linkistä löytyy tarkemmat suunnitelmat tuntien sisällöksi:
https://raudaskoskenkoodikerho.wordpress.com/rauskin-6-lk-valinnainen-koodaus/

Esimerkki bomberbot tehtävistä

Kurssin lapset ovat opiskelleet koodaukseen liittyviä asioita jonkin verran jo alemmilla luokilla: https://rauskinkoodikoulu.wordpress.com/tehtava/3-4-luokan-koodikoulu/

Kerron blogissani kurssin loputtua, että kuinka kävi ja mitä jäi kullekin käteen. Voit kernaasti hyödyntää sivustollani kerrotut kokemukset ja sisällöt, jos sinunkin luokkasi käytössä on Bomberbot- oppimisympäristö!

Millainen on huippukoodari?


Kirjoittaja on tavallinen koodari, joka harrastaa koiria.

Kuuntelin tämän Nordnetblogin jutun – Koodauskoulusta massimaisteriksi: https://blogi.nordnet.fi/rahapodi-145-koodauskoulusta-massimaisteriksi/?fbclid=IwAR2jviwuyljgPlMR14uMOvw5zGWJ-Txx-LKly3mbnlnEGbv1ti2u51qLJJ8

Se innoitti minut bloggaamaan aiheesta, koska jutussa putkahteli esiin muutamia yleistyksiä siitä, millainen huippukoodari on: ”hän on aloittanut C-kielellä, jotta ymmärtää miten tietokone toimii..”, ”hän pelaa pelejä”, ”hän on yrittäjähenkinen”, ”tekee uusia luovia ratkaisuja, eikä vain kopioi koodia paikasta toiseen”, ”tekee tehokasta koodia”.

Paljon muustakin puhuttiin, mutta nämä olivat asioita, joihin minun huomioni kiinnittyi. Peilasin noita ajatuksia oman ohjelmistoalan uraani, joka on jatkunut jo yli 20 vuotta. Olen urallani työskennellyt kuudessa ohjelmistotalossa – osa pieniä ja osa valtavia. Kokemusta on uusien järjestelmien tekemisestä ja olemassa olevien ylläpidosta/räätälöinnistä. Yrittäjänä lähtee nyt 7. vuosi käyntiin.

Paljon olen urallani tavannut tavallisia koodareita ja myös niitä niin kutsuttuja huippukoodareita. Haluan kertoa neljästä tapaamastani koodarista (=työkavereitani jossain vaiheessa uraani), joita haluan kutsua huippukoodareiksi. Kolme heistä oli miehiä ja yksi nainen. He kaikki olivat aika erilaisia ja heillä oli erilaiset mielenkiinnon kohteet ja suuntautuminen työelämässä sekä yksityispuolella. Yhteistä heillä on intohimo ratkaista koodaamalla ongelmia, ja jakaa onnistumisen tunne muiden kanssa.

  • Ensimmäinen oli tietotekniikan maisteri, joka toimi projektissamme tiimin vetäjänä ja arkkitehtinä/koodarina. Hän hallitsi kehittämämme ohjelmiston kokonaisuuden, mutta oli lisäksi tehokkain koodin kirjoittaja. Hän oli aloittanut opinnot C-kielellä ja opiskellut sulautettuja järjestelmiä tietotekniikan lisäksi. Todella hyvä tyyppi, mutta hän ei mielestäni yrittäjähenkinen ollenkaan, vaikka koodaus intohimona olikin. Eikä hän oikein hyvin hallinnut ihmisten johtamistakaan, koska kiinnostus suuntautui niin syvästi tekniikkaan.  Hän työskentelee  tällä hetkellä sulautettujen järjestelmin toimittajalla.
  • Toinen oli tietotekniikan AMK insinööri, joka toimi projektissamme rinnakkaisen tiimin jäsenenä. Hänelle oli myös helppoa isojen kokonaisuuksien hallinta, mutta helppoa oli myös ruohonjuuritason ongelman ratkaisu koodaamalla. C:n alkeet hän oli todennäköisesti opiskellut, mutta työssään käytti muita kieliä. Hän teki tehokasta ja helposti ymmärrettävää siistiä koodia. Hän tuli toimeen oikein hyvin ihmisten kanssa, mutta ei ollut yrittäjähenkinen hänkään. Auttavainen. Hän työskentelee tällä hetkellä verkkojärjestelmän toimittajalla.
  • Kolmannella oli kaksoistutkinto AMK insinööri (tietotekniikka/tuotantotalous) ja hänellä oli myös Ylempi AMK tutkinto markkinoinnista. Toimin hänen sijaisenaan jonkin aikaa, mutta teimme pari kuukautta myös yhdessä töitä. Hän pystyi hallitsemaan isot kokonaisuudet helposti mukaan laskettuna talouden hallinta. C++ kielen alkeet oli opiskellut, kuten myös tietotekniikkaa. Hän pystyi kirjoittamaan nopeasti toimivan ratkaisun, mutta myös siistiä koodia niin vaadittaessa. Yrittäjätyyppiä ei hänkään ollut, mutta hoiti intohimoisesti työnsä ja halusi edetä urallaan. Hän tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän työskentelee tällä hetkellä ERP-järjestelmien parissa johtajana.
  • Neljäs oli merkonomi. C:n alkeet hän oli opiskellut, mutta ainoa kieli mikä häntä kiinnosti oli Javascript ja nettiin julkaisu (=näiden parissa tehnyt töitä 20 vuotta ja menestynyt hyvin). Graafinen suunnittelu ja grafiikan toteutus tietokoneen näytölle oli hänen lempiaiheensa. Hän ei ollut ollenkaan yrittäjähenkinen, mutta työmotivoitunut kyllä. Kirjallisesti lahjakas ja harrasti musiikkia. Hän työskentelee Internet- palvelujen kehittämisen parissa Senior designerina.

Mutta mikä heillä oli ja on yhteistä ja antaa heille tittelin huippukoodari?
Jokainen osaa ottaa työkaverin huomioon, ja auttaa häntä tarvittaessa. He osaavat myös kysyä ja hakea apua tarvitessaan. Kukaan heistä ei tee siitä numeroa, että on selvästi nopeampi ratkomaan ongelmia, kuin keskiverto koodarit. He osaavat sanallisesti ja kirjallisesti (myös englanniksi) kuvata ongelman ja sen ratkaisun. Heiltä löytyy vahva motivaatio ratkoa ongelmia, mutta he eivät varsinaisesti yrittäjähenkisiä olekaan. Kaikki he ovat työskennelleet yli 10 vuotta ohjelmistoalalla useissa eri työpaikoissa. He eivät keksi pyörää uudelleen, vaan keksivät uusia luovia tapoja soveltaa olemassa olevaa koodia.

Huippukoodariksi ei opita koulussa. Kaikista ei tule huippukoodareita. Huippukoodarilla täytyy olla muitakin ominaisuuksia, kuin tekniikkaan ja koodaamiseen liittyviä, jotka tekevät hänestä erityisen. Mutta vaikka kaikista koodareista ei huippukoodareita tulekaan, niin voin lohduttaa sinua kertomalla omasta kokemuksesta:
”Myös tavallisen koodarin elämä on rikasta, kun saa tehdä sitä mistä tykkää – ratkoa ongelmia koodaamalla!!”

Teille, jotka haaveilette koodarin urasta, niin hypätkää kelkkaan. Ei kannata sähkähtää sitä, että haetaan vain huippukoodareita. Meille muillekin kyllä riittää mielekästä työtä ja PALJON 🙂

Koodaripula – miksi naisia ei hakeudu riittävästi alalle?

Tämä on aihe, jota on puitu monilla foorumeilla. Kyselin asiasta opettajilta ja naiskoodareilta. Tässä koottuna saamiani vastauksia, joissa on pohdittu syitä, miksi tyttöjen kiinnostus teknologiian loppuu 12-15 vuoden iässä ja he eivät hakeudu alalle:

1980-luvulla:

  • ”Yksi syistä on, että 80-luvulla henkilökohtaista tietokonetta alettiin markkinoida nimenomaan pojille”
  • ”80-90-luvulla ”tietokonejuttujen” katsottiin olevan poikien juttuja samoin, kuin vaikka autojutut. Oli  ”luonnollista” että pojat jatkoivat lukion jälkeen tekniseen kouluun (dippi-insinööreiksi) ja tytöt lääkikseen tai eläinlääkikseen.”
  • ”.. tietojenkäsittelyopin opiskelijoissa oli v. 86 tyttöjä lähes yhtä paljon kuin poikiakin.”
  • ”Suomessa tietotekniikka nopeasti leimautui insinööritieteiksi (computer engineering) 1980-luvulla, ja sitä kautta miesammatiksi. Silloin tipahti naisten määrä opiskelijoista.”
  • ”Gamer-kulttuuria ja sen miesvaltaisuutta on tutkittu. Suurimmalle osalle tie koodin pariin käy pelien kautta. Ensimmäiset tietokonepelit markkinoitiin molemmille sukupuolille, mutta 80-luvun puolivälin tienoilla lelufirmat alkoivat ajaa niihin hyvin vahvasti poikakuvastoa. ”

Ympäristön vaikutukset ja asenteet 2010-luvulla:

  • ”Vanhemmat ohjaavat ja käskevät lapsiaan valitsemaan alat.”
  • ”Ehkä eivät vanhemmat valitse lastensa aloja, mutta toki kodin asenneilmapiiri ja esimerkit vaikuttavat lasten valintoihin.”
  • ”Ulkoiset asenteet, perheen rohkaisun puute ja mallien puute vaikuttavat. Meillä on voimassa miesten/naisten -työt jako.”
  • ”Yläkoululaiselle ei ole sopivia koodikerhoja”
  • ”Oletus, ettei 7 pitkänmatikan arvosanalla tee mitään, jos lähtee koodausta opiskelemaan”
  • ”Tietotekniikan kiinnostus lopahti lukiossa kun olin surkea koska en osannut nimetä tietokoneen osia. Luulin, että koodariksi ei voi tulla, etteli niitä osaa..”
  • ”Tytöt toimivat ja valitsevat ryhmänä. Jo eskari-iässä voidaan tietokoneilla luomista pitää poikien juttuna, ellei kukaan tietoa oikaise.”
  • ”Opinto-ohjaajat ei kannusta tyttöjä teknisille aloille…”
  • ”Teini-ikäisiä tyttöjä kiinnostaa enemmän pojat..”

TÄSSÄ OLI NYT ESITETTYNÄ SYITÄ. SEURAAVAKSI ON MIETITTÄVÄ, MITEN TILANNETTA VOISI MUUTTAA VAI VOIKO?

Aiheesta on tehty myös useita tutkimuksia, joihin en kuitenkaan ehtinyt vielä perehtyä. Tässä sinulle linkit:

https://www.theatlantic.com/business/archive/2014/12/toys-are-more-divided-by-gender-now-than-they-were-50-years-ago/383556/

https://yle.fi/uutiset/3-9244101?fbclid=IwAR3TynKjktiTvfj2oyA8AGaf8j3IXPa1QtxwoyI7uPE-zdsLTWmW8vfyCmg

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/09/tiedote-2018-02-28-10-37-55-993042?fbclid=IwAR0rIaZirU5t5onWmFWuPP7_XSm8nKdpYsN3BHNMN5gE62HPZ1Q4adZutco

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/162056?fbclid=IwAR0r5zYPoYBtdYjPhBMEHDlCKd4_T6TDnN6uhMgWh7W_Ae09u4t_8j4CoKE

http://www.theseus.fi/handle/10024/15245?fbclid=IwAR3O8sNyAcn_I6vpp3F3JbqaBgnq0wqp4DLxXuYp6lHgQcI5ui0U7RhNQeo

Miksi koodausta ei pitäisi opettaa vain matematiikan tunnilla?

Ymmärrän hyvin sen, miksi koodausta tulee opettaa peruskoulussa. Ja senkin ymmärrän, jos koodausta opetetaan matematiikan tunnilla, koska jostainhan on aika opiskeluun on otettava tuntikehystä suurentamatta. Mutta sitä en ymmärrä miksi asia on käännetty niin, että matematiikkaa opiskellaankin ohjelmoinnin avulla?! Useista eri artikkeleista julkisuudessa olen lukenut yleisen suuntauksen kulkevan kohti tuota juuri mainitsemani.

Onko OPS2016 tekijöiden tarkoitus ollut tämä. Sitä voi epäillä. Miksi?  Koska ohjelmien ja sovellusten kehittäminen ei ole pelkkää koodausta tai matematiikkaa. Siinä tarvitaan luovuutta. Siinä tarvitaan asiantuntemusta eri aloilta. Tuskin tekijät ovat ajatelleet, että koodataan vain koodauksen vuoksi. Varmasti ajatuksena on ollut sovelluskehitys muodossa tai toisessa. Yksi peruskoululaisia lähellä olevan asia ovat älylaitteet ja pelit. Esimerkiksi pelin kehittämiseen tarvitaan asiantuntijoita tarinan laatimiseen, grafiikan ja äänten luomiseen.  Koodari yhdistää nämä asiat koodilla sovellukseksi eli peliksi. Toinen esimerkki on Suomen kouluissa yleisesti käytetty Wilma-järjestelmä. Sen kehittämiseen on tarvittu asiantuntijoita opetusalalta määrittelemään tarvittavat sisällöt, jotta koodari on osannut rakentaa sovelluksen. Voiko peruskoululainen ymmärtää kaiken tämän, jos koodaus liitetään vain matematiikan opiskeluun!

Parempi tapa koodauksen opiskeluun olisi lisätä ongelmien ratkaisua sovellusten avulla muihinkin oppiaineisiin. Jokaisella oppilaalla löytyy takuulla ainakin yksi aine, joka kiinnostaa muita enemmän. Jos ohjelmoinnin perusideasta keskustellaan oppilaiden kanssa muissakin oppiaineissa matematiikan lisäksi, syntyy takuulla oivalluksia ja ideoita erilaisista sovelluksista. Näitä sovelluksia voidaan sitten toteuttaa koodaamalla kulloinkin sopivassa ohjelmointiympäristössä esim.  nettisivut, peliohjelmointi, robotit yms. Matematiikan tunti voisi olla paikka, jossa opiskellaan ohjelmoinnin perusrakenteet. Muissa aineissa sitten kehitetään sovellukset. Positiivinen suhtautuminen ohjelmointiin voisi olla yksi tavoiteltavista asioista peruskoulun päätteeksi. Koodaripula työmarkkinoilla on kova tällä hetkellä. Positiivisesti ohjelmointiin suhtautuvalle löytyy varmasti paikka työmarkkinoillla tulevaisuudessa. Kun nuori ymmärtää, että pystyy kehittämään sovelluksen, vaikkei matikassa nero olekaan, se voi vaikuttaa jatko-opintoihin ja antaa itseluottamusta. Vaikka ei koodaria kaikista tarvitse tulla, niin hyvä on ymmärtää miksi ohjelmointia tehdään, missä sitä käytetään ja miksi siitä puhutaan niin paljon.

Olen yli 20 vuotta koodannut, eikä vastaani ole tullut ohjelmistoprojektia, jossa olisi tarvinnut syvällisesti matematiikkaa ymmärtää tai soveltaa. Yhteen-, vähennys-, kerto-, jako- ja prosenttilasku on pitkälti riittänyt. Onko minulla ollut vain huono onni, kun ei ole matematiikan sovelluksia tullut eteeni. Olen kyllä tehnyt koodausta mielestäni aika monessa erilaisessa ympäristössä: sulautetut järjestelmät (kännykkä, tukiasema), älypuhelin, tietokanta, tietojärjestelmä, nettipalvelu, kotisivut..  Koodaus vaatii kyllä tekijältään paljon muutakin, kuin matemaattista ajattelua: Järjestelmällisyys, systemaattisuus, luovuus.. onhan niitä kuvaavia sanoja paljon!

Minua innoitti kirjoittamaan tästä aiheesta vastikään lukemani artikkeli: https://www.vapamedia.fi/artikkeli/miksi-koodausta-pitaa-opettaa/

Kokemuksia koodileiriltä 2018 koodiopen silmin

Kokemuksia koodileiriltä 2018 koodiopen silmin

Nyt kesäloman aikana on kiva tunnelmoida juhannuksen jälkeisin viikon koodileiriä…
Loistava paikka koodileirille oli Raudaskylän Kristillinen Opisto taas tänä vuonna. Koodileirin aikana oli meneillään myös nuorten pop-rock musiikki leiri ja sirkuskurssit, joten nuorta porukkaa liikkui alueella paljon. Kokit tekivät erinomaista ruokaa ja vapaa-ajan tila oli loistavasti järjestetty.  Tänä vuonna Opisto oli järjestänyt vapaa-ajan tilan Kirjaastoonsa, ja se oli lasten suosikkipaikka. Tilasta löytyi mm. biljardi, piano, jalkispeli ja pleikka – unohtamatta loistavia löhösohvia! 

   

Leiriläiset olivat  iältään 10-13 vuotiaita. Leirillä koodattiin tietokoneella ja ilman. Lisäksi ulkoiltiin Parkour-alueella ja oleskeltiin Opiston pihapiirissä. Osa oli koodaillut aiemminkin jotain, mutta osa ei ollut koodannut mitään.  Intoa tehtäviin tuntui  riittävän. Leiri oli kaksipäiväinen (2x6h) – silti ryhmäytyminen tapahtui nopeasti jo ekan päivän aikana. Kavereita löytyi kaikillle!



Leirin ohjelma sisälsi ekana päivänä ohjelmoinnin alkeita ja visuaalista ohjelmointia. Toisena päivänä päästiin kokeilemaan Javascriptin kirjoittamista Codecombat- tehtävässä, ja koodaamaan omaa älypuhelinta MIT app inventorilla. Suosikki tehtävä oli juurikin Codecombat, josta yksi leiriläinen (jolla oli jo koodauskokemusta aiemmin) totesi: ”Nyt tajusin millaista tää koodaus oikeasti on!”
Codecombathan on hyvin pelillinen ympäristö, joka sisältää ilmaisversiossakin parikymmentä eri tasoa, joissa koodataan kirjoittamalla javascriptiä ja edetään vaikeustasolta toiselle. Käyttäjä oppii ohjelmoinnin perusrakenteita: lause, ehtolause, silmukka, muuttuja, funktio. Oli uskomatonta seurata, miten leiriläiset etenenivät tehtävissä ja oppivat kirjoittamaan koodilla aika vaativiakin tehtäviä. Ja se yhteistyö leiriläisten kesken – IHANAA – kaveria neuvottiin tehtävissä eteenpäin ihan oma-aloitteisesti!

  

Koodiopena tämä Opiston leiri on minulle vuoden kohokohtia (jo kolmas vuosi), koska joka vuosi saa oppia lasten koodamisesta jotain uutta ja nähdä lasten innon. Tänä vuonna parasta oli nähdä miten helposti lapset oppivat myös koodin kirjoittamisen, kun ympäristö on hyvä.  Aiemmin leireilläni oli pääasiassa koodattu visuaalisissa ympäristöissä. Tämän kesän kokemuksen mukaan Codecombat on innostava, ja tulen käyttämään sitä toistekin! Muistanhan omasta nuoruudestani 1990-luvulla, kun silmukan koodaamista opettelin… kyllä se oli paljon haastavampaa ymmärtää silloisilla ohjelmointityökaluilla, kuin mitä nykypäivän työkalut tarjoavat!

HYVÄÄ KESÄN JATKOA SINULLE LUKIJANI.
Nyt vähän huilataan, että jaksetaan koodata syksyllä 🙂